Ruokaa silmälle ja vatsalle

Konbanwa minasan eli ehtoota vaan kaikille! Täällä päin on parhaillaan menossa Silver Week -niminen loma, joten maanantaista keskiviikkoon on vapaata. Loma tuli kyllä tarpeeseen, allekirjoittaneella oli asialleen omistautunut bakteeri-infektio kasvoissa, joka on nyt vasta paranemassa, joten fiilikset eivät ole olleet erityisen riemukkaat. Mutta eteenpäin mennään, ehkäpä torstaina pääsisi vihdoinkin lääkärintarkastukseen kun nyt loman aikana ei tunnu onnistuvan...Apteekit ovat kätevästi lomalla vaikka kaikki muu onkin auki. Outo maa.

Tällaisten asioiden kanssa siis pähkäillään. Mutta nyt esittelen teille, mitä kaikkea outoa sitä voi tästä maasta löytää ostoskoriinsa – vuorossa on herkku- ja tuliaiskierros.

Namia

Kouluruokaa! Koko roskan hinta oli palttiarallaa 450 jeniä – erittäin täysi kipollinen raamen -nuudeleita lisukkeineen ja isohko kakkupala. Pelkästä raamenistakin tulisi jo täyteen, mutta pitihän sitä jälkiruokavalikoimaakin kokeilla... Täytyy sanoa, että Joshibissa on hyvät ruoat ja niillä pärjää aivan reippaasti keskipäivästä iltaan asti.

Tämä oudolta näyttävä leivonnainen on suklaaleipä. Taikinassa on suklaan maku ja väri ja runsaasti suklaamuruja. Oikein hyvää akuuttiin leivonnaisten puutokseen.

Tässä puolestaan on teille paikallista jäätelöä, makuna vihreä tee. Jäätelö on ihanan pehmeää jo suoraan pakastimesta ja vaikkakaan ei yltiömakeaa, maku on erinomainen. Vihreän teen makuista jäätelöä kannattaa kokeilla Japaniin tullessaan!

Samoin suosittelen tätä Joshibin omasta pikkupuodista ostettua vesimelonijäätelöä. Parasta mehujäätä, jota olen koskaan syönyt. Vesimelonin siemeninä ovat pikkuiset suklaapallot. Mmmm.

Lisää leipää, tällä kertaa kyseessä on rusinaleipä. Muistuttaa aika pitkälti tavallisen kauraleivän ja rusinapullan risteytystä, ja maistuu tietysti hyvältä.

Välillä vain herää kysymys, että eikö tässä maassa ole tavallista leipää lainkaan. :D Japanilaisten käsitys leivästä on vähän vinksallaan, mutta se suotakoon heille.

Ostoksia

Ollaanpa rehellisiä. Pidän shoppailusta, ja olisi suorastaan naurettavan sinisilmäistä olettaa, että minut voi lähettää toisella puolella maapalloa ilman, että käyttäisin osan rahoistani johonkin turhanpäiväiseen. Jos se yhtään lohduttaa, suurin osa rahoistani kuitenkin menee ruokaan; sajrakuvat ovat selvästi halvempia kuin pari tölkkiä maitoa.

Löysimme Machidasta second hand- liikkeen nimeltä Book Off. Myyvät siellä käytettynä mm. sarjakuvia, kirjoja, lehtiä ja musiikkia. Varsinainen paratiisi – ja helvetti. Sieltä on vaikeaa päästä pois ja vielä vaikeampi löytää mitään, sillä tavaraa on paljon ja jos et tiedä mitä haet, tulet kuluttamaan siellä monta epätoivoista tuntia. Ensimmäinen vierailuni Book Offissa johti sylilliseen kirjoja ja levyjä, joskin niille tuli hintaa vain vähän päälle 10 euroa, sillä käytetyistä sarjakuvista halvimmat maksavat vain säälittävät 105 jeniä, reippaasti alle euron. CD-levyjäkin saa 250 jenin hintaan.

Asianharrastajat tietävät mistä on kyse – yksi pokkari 90-luvun BL-mangaa ja uusin B-Boy lehti. Jälkimmäisen ostin kehnon päivän päätteeksi mielialaa nostamaan... 8D

Shoujomangaa! Ylhäällä vasemmalla Arina Tanemuran tuorein sarja Sakura-hime Kaden, pari pokkaria Sailor Moonia, ja loput Chiho Saitoun töitä. Päällimmäinen on kooste Shoujo Kakumei Utena tv-animen ensimmäisestä kaudesta, oikea harvinaisuus!

Lisää Chiho Saitouta vasemmalla, sarja on Kanon vuodelta 1996, ilmeisesti heti Utenan jälkeen ilmestynyt (päähahmo näyttää todella paljon Utenalta, hämäävää). Vieressä Kuroshitsujia ja Tsubasaa. Tsubasa oli minulle helpoin lukea japaniksi jostain syystä, luin koko pokkarin allepuolessa tunnissa ja tajusin ihmeen paljon. Sinänsä hassua, että CLAMPin sarjat eivät ole aina kovin helppotajuisia (kehittelevät omia sanoja ja kanjiyhdistelmiä, joita ei pysty kääntämään).

Ylävasemmalta lähtien: Sweetboxin albumi Adagio, joka löytyi tänään 250 jenillä Book Offista ja sisältää täyspitkät versiot FFX-2:ssa olleista 1000 Words- ja real Emotion -kappaleista. Sweetbox is love! Vieressä AI:n single Story, Koda Kumin albumi Best ~second session~ (erittäin herkullinen DVD:n sisältävä julkaisu).

Alavasemmalta: Tommy february6:n tuore kokoelmalevy DVD:n kera, Yuna Iton albumi Wish, jossa on myös DVD (ja musiikkivideo, jossa Yuna laulaa Celine Dionin kanssa!) sekä Hitomi Shimatanin vähän vanhempi albumi GATE -Scena III-.

Vaikea sanoa mikä näistä levyistä on suosikkini, mutta taidan kallistua Sweetboxiin. Siihen ainoaan ostamaani englanninkieliseen levyyn!

Ja lopuksi...
(rumpujen pärinää)

Huippuharvinainen Utenan ensimmäisen kauden soundtrack! Kyllä, koko 10 CD:n keräilyboksin hankinta on suunnitteilla, mutta tämä oli vielä jokin erikoispainos, jossa tuli kuvakirja mukana. Ei fania voi enempää hemmotella.

Esittelykierros Joshibiin

Toinen kevyt postaus, ja koska en, yllätys, yllätys, jaksa kirjoittaa yhtikäs mitään, esittelen teille kuvien välityksellä kouluni, japaniksi 女子美術大学 eli Joshi Bijutsu Daigaku, lempinimeltään kotoisasti Joshibi.

Sisäänkäynnin edessä.

Tässä kuvassa näkyvä iso rakennus on koulun kirjasto, jonne allekirjoittaneella on nyt lainauskortti. Pitänee mennä penkomaan sen anteja tässä lähipäivinä~

Kampuksella on jopa oma kauppa, joka myy taidetarvikkeita ja myös pientä purtavaa ja juotavaa. Kiinnostuneille tiedoksi, niitä ihania Copic-tusseja saa myös täältä - 340 jenillä, eli vähän päälle kolmella eurolla. Kyllä, niitä isompia ja kalliimpia nimenomaan. Suomen hintataso alkaa ketuttaa tässä vaiheessa, vai kuinka? ;)

Hallway from Heaven! Tai sitten ei, mutta valkoista on. Tällä käytävällä on Mac-luokkia.

Näkymä ruokalaan päin.

Aivan koulun bussipysäkin vieressä matkalla pääporteille on ihana puistonäkymä, jota jumitun aina tuijottamaan kouluun mennessäni ja sieltä tullessani.

Näkymiä toisen kerroksen parvelta koulupäivän jälkeen noin puoli viideltä. Aurinko on jo painumassa mailleen!

Rakastan Joshibin piha-aluetta. Siitä jotenkin huokuu koko paikan idyllinen olemus ja tyttökoulumaisuus.


Ja päivän päätteeksi piristävä jonotuskokemus paikallisbussiin. "Asemalta" lähtee vain kaksi bussia, toinen Sagami-Oonoon ja toinen Kobuchiin, joten väärään bussiin on vaikea päätyä. Varsinkin kun ne lähtevät eri laitureilta.

Tämä raportti päättyy tähän, allekirjoittanut aikoopi nyt tutimaan. じゃ、これでおわり！

Valokuvakierros Sagami-Oonoon

Nyt tehdään kevyempi postaus; esittelen teille asunnon ja alueen, jossa minä ja Noora asumme. Tervetuloa Sagami-Oonoon! (kuvat otettu suurimmaksi osaksi sunnuntaina 6.9.09, eli päälle viikko sitten)

Makuuhuone - samantien sotkettu kun tavaroiden purku alkoi...

Olohuoneesta kuvaa. Vasemmalla olisi vielä tv-taso ja itse tv, plus dvd-soitin. Kaikki ateriat muuten syödään täällä, koska varsinaista ruokailupaikkaa ei ole.

Äärimmäisen tärkeää; saippua. Se näyttää aivan kiiviltä, mutta on itse asiassa käsisaippua.


Siinä se nyt on, oma koti. Tässä aurinkoinen näkymä asuintaloomme, portin takaa näkyy "takapiha", joskaan siellä ei mitään oleskelualuetta ole.

Tässä parempi kuva. Pyykit roikkuvat olohuoneen ikkunan edessä.


Menossa shoppailemaan.

...ja risteyksessä tulikin vastaan kulkue juhlistamassa syksyä! Tapahtuma oli yksinkertaisesti akimatsuri, syysjuhla. Juhlijat huusivat mennessään "Wasshai! Wasshai!". Kyseisen huudon merkitys on minulle suuri kysymysmerkki, todennäköisesti kyse on jostain rituaalisesta huudahduksesta.

Sagami-Oonon aseman pääsisäänkäynti. Asemalla on kahdeksassa kerroksessa ostospaikkoja ja ravintoloita, joten tutkivattavaa - ja ostettavaa - riittää.

Aseman pohjoissisäänkäynnin edustalla menossa oli ulkoilmakonsertti. Yoshiken-niminen laulaja viihdytti pientä mutta kiinnostunutta yleisöä. Oli siinä pojalla melkoinen lauluääni!

Sagami-Oonon asema iltahämärässä, eli arviolta kuuden aikoihin.

Lisää iltahämärää ja -ruuhkaa. Varsin kaunis paikka asua, pakko myöntää. Kyllä täällä nelisen kuukautta viihtyy! :)

Pankkikortit ja kännykät

Ensimmäinen viikko koulussa meni yhdessä hujauksessa. Sitä ei oikeastaan edes huomannut, mutta nyt on jo lauantai-ilta, huomenna on vapaata ja sitten on taas uusi viikko. Jos viikot menevät tätä tahtia, neljä kuukautta tulee olemaan todella lyhyt aika.

Japanin kieli on tuntunut täällä viikolla paljon käsittämättömämmältä kuin koskaan aikaisemmin. Opettajian selitystä on melko vaikeaa seurata, mutta olen jostain syystä onnistunut aina tajuamaan ne pääseikat ja pysymään siten mukana. Laukkukurssilla jopa pystyin tekemään ihan kunnon muistiinpanoja - kaikki japaniksi. Opettaja hämmästeli sitä kovasti (selittäin paljo sellaista, mitä en tajunnut lainkaan) ja näytti koko luokalle, että tällä neidillä on jo valmis konsepti. Oli vähän noloa.

Pankkikortit Japanissa
Tästä on lausuttava pari varoituksensanaa Japaniin aikovilla; suomalaiset pankkikortit sekä toimivat että eivät toimi. Selitän hiukan.

Netissä on useassa paikassa väitetty, että 7-Eleven-liikkeiden automaateista pystyisi nostamaan rahaa Visa Electronilla. Tämä ei pidä paikkaansa. Montaa tällaista maattia on kokeiltu eikä yksikään pystynyt lukemaan tilitietoja tai nostamaan rahaa. Kortin se hyväksyy ja pin-koodin, mutta lopputuloksena saat pienen kuittiliuskan, jossa seisoo "Invalid card". Eli ei.

Sen sijaan JP:n eli Japan Postin automaateista VOI nostaa rahaa Electronilla. Ainakin Nordean ja OP:n kortit ovat toimineet, mutta toimitus on tehtävä tietyllä tavalla tai automaatti ei edes lue korttia vaan sylkäisee sen ulos. Kun menet automaatille, tökkää kortti sisään tekemättä ensin mitään muuta. Yhtäkkiä muut vaihtoehdot häviävät paitsi englanninkielinen ohjeistus ja yksi muu sen yläpuolella. Valitse käännös, sitten englanniksi toisessa vaihtoehdossa lukee Withdrawal. Valitse se, pääset sivun eteenpäin ja sinulla on vain yksi vaihtoehto, jonka voit valita siellä. Valitse se ja kone pyytää pin-koodia. Sen näppäiltyäsi pääset valitsemaan kuinka paljon tahdot nostaa ja voilà! Se toimii ja rahaa tulee jos tilillä on katetta.

Eli muistisääntö, älä tee mitään valintoja ennen kuin syötät kortin tai et saa sitä toimimaan. Myöskään Electronilla ei voi maksaa kaupassa vaan sinun täytyy nostaa automaatista rahaa ja maksaa käteisellä. Kannattaa pitää mielessä, että joka nostosta tililtäsi veloitetaan n. 5-8 euron suuruinen välitys- ja valuutanmuuntomaksu.

Kännykät
Suomalaiset puhelimet eivät toimi Japanissa. Tai no, oikeastaan tarkemmin sanottuna puhelin itsessään toimii mutta liittymä ei. Suomalaisella liittymällä ei voi lähettää viestejä, soittaa tai vastaanottaa viestejä eikä puheluita Japanissa, joten jos haluat käyttää puhelinta, joudut ostamaan japanilaisen puhelimen, jossa on japanilainen liittymä. Japanilaisia liittymiä ei saa ostettua suomalaiseen kännykkään vaan tietty liittymä toimii vain samanmerkkisissä puhelimissa, joten Japanista ostettua puhelinta ei voi myöskään käyttää ulkomaillla. Epäkäytännöllistä mutta totta.

Allekirjoittanut tyytyy käyttämään tietokonetta kommunikointivälineenä, kännykkä ei ole todellakaan välttämättömyys. Itse olen käyttänyt omaani täällä herätyskellona.

Tämän reportaasin päätän tähän, nyt väsyttää. Seuraavaan postiin kertoilen shoppailun mahdollisuuksista Japanissa ja kerron yksityiskohtia japanilaisten vaatteiden ostamisesta länsimaiselle vartalolle!

Japanilaisia Jehovia

Aamulla kouluun valmistauduttaessa ovikello soi. En olisi millään uskonut ellen omin silmin olisi nähnyt, mutta sielläpä oli kaksi japanilaista Jehovan todistajaa mukanaan japanilainen Herätkää-lehtinen (japaniksi Mezameyou). Yritin olla nauramatta ihan kohteliaisuussyistä, rouvat kun olivat kovin ystävällisiä ja uteliaita tietämään mistä olimme, milloin olimme tulleet Japaniin, miten viihdyimme ja haluaisimmeko kenties englanninkielisen esitteen. Sain suht pokerinaamalla kieltäydyttyä kunniasta.

Menimme kouluun lounastunniksi halvan ruoan perässä. Kipollinen soba-nuudeleita lisukkeineen plus yksi onigiri maksoi 270 jeniä, 20 jeniä enemmän kuin bussilippu Joshibiin. Kyseinen ateria piti minut erittäin kylläisenä kahdestatoista seitsemään, joten ihan turhasta ei ainakaan maksettu.

Iltapäivätunnit istuin tietokoneluokassa, ensimmäistä kertaa eläissäni Macintoshin kimpussa. Kaksi tyttöä, Yukari ja Mari, omivat minut samantien ja istuttivat minut väliinsä. Yukari osaa englantia varsin hyvin, joten hän selitti tunnilla saadun tehtävän englanniksi kun opettajan pitkähköt puheet menivät ohi korvien. Teemme lyhytfilmin pienryhmissä iMovie-ohjelmalla - valokuvia, videopätkiä, musiikkia, mitä tahansa. Päädyimme pitkällisen pohdinnan jälkeen ottamaan Sapporon reissuni ja ensitunnelmani Japaniin saavuttua filmin teemaksi, sillä kumpikaan meistä ei keksinyt mitään. >////<;;; Opettaja ei osaa englantia, mutta hän selitti minulle erikseen projektin aikataulun ja idean yksinkertaisemmalla japanilla kun kävin tuntien välissä kysymässä.

Olin kotona lopulta vasta kuudelta. Bussimatka kotiin kesti puolisen tuntia, poisjäätyäni jumituin vielä kirjakauppaan toviksi kun sellaisen vihdoinkin löysin aseman läheltä. Käväisin kotona pikaisesti ja sitten palasin takaisin aseman supermarkettiin hakemaan ruokaa. Olen ollut kotona vasta muutaman tunnin, mutta olen jo nyt rättiväsynyt, joten taidan kömpiä nukkumaan. Onneksi minulla on koulua vasta iltapäivisin, saan nukkua aamulla rauhassa 8:an tai 9:än.