Näin erittäin merkillisiä, levottomia unia. Kännykän piipatessa 6.30 näin mielessäni Sephirothin lievästi vaarallisen hymyn, vihreät silmät ja korvissani kaikui piipityksen yli "For Mother!" ... Stressiä ilmassa kenties?
Bussi koululle lähti Sagami-Ounon aseman läheltä Green Hallista, jonka kyytiin nousimme oppaamme Reinan kanssa. Matka Joshibiin kestää bussilla noin 20 minuuttia, jos ei ole ruuhka-aika tai huono sää. Taifuuniaikaan saattaa mennä tuntikin Reinan mukaan.
Itse kampusalue on viehättävän vehreä ja laaja, puita ja istutuksia on rakennusten välissä ja suurehko viheralue on aivan ruokalan takana. Kouluun oli helppo ihastua ensisilmäykseltä - minua ei rehellisesti sanottuna jännittänyt lainkaan olla uudessa ympäristössä aloittamassa opintoja aivan eri kielellä (vieläpä sellaisella kielellä, jota osaan hädin tuskin tyydyttävästi). Shimoda-san johdatti meitä kampuksen halki, kertoi käytännön asioista ja tutustutti meidät tuleviin opettajiimme. Menimme noin tunniksi Media Arts-osaston opettajainhuoneeseen, jossa Noora teki opintosuunnitelmansa yhdessä opettajiensa kanssa. Tämän jälkeen vuorossa oli samanlainen sessio Fashion & Performance-osastolla minun opintojani koskien.
Lukujärjestykseeni päätyi kolme kurssia; tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin suunnittelua ja ompelua, jossa toteutetaan lopulta yksi tai kaksi takkia, sain luvan tehdä takit omaan kokooni tulevaa käyttöä varten. Keskiviikkoisin on Material Studies, jossa suunnitellaan ja toteutetaan lopulta nahkalaukku ja maanantaisin on Performance Jugyou tms., joka olikin mielenkiintoinen kokemus.
Pääsin ko. kurssille mukaan jo samana iltapäivänä ruokatunnin jälkeen. Meitä oli päälle kymmenen henkeä plus opettaja, kaikki istuimme joko pienille voimistelumatoilla tai pyyhkeillä suurehkossa voimistelusalia muistuttavassa huoneessa. Opettaja selitti aluksi kurssin tavoitteista, joissa ilmeisesti haetaan uudenlaista kokemusta omasta ruumiista ja tietynlaista tietoisuutta omasta itsestä. Tämä syvällinen aihe aloitettiin melkoisella fysioterapialla - kulutimme puolisen tuntia varpaiden ja jalkapohjien hieromiseen ja koetimme samalla tuntea kosketuksen, opettajan sanojen mukaan, pepusta selkärankaan ja aina niskanikamiin asti. En tiedä tunsinko, mutta ainakin takapuoli puutui istumisesta.
Tämän jälkeen työskentelimme pareittain. Makasin oikosenaan lattialla viltilläni, kun vierustoverini Nami nosteli käsiäni, jalkojani ja päätäni hyvin hitain liikkein sivulle ja takaisin. Koko kokemus tuntui hieronnalta - ainakin se oli äärimmäisen rentouttavaa lämpimässä salissa. Sitten tistin saman hellävaraisen käsittelyn Namille. Olin lievästi hämmentynyt siitä, ettei hän yhtään arastellut koskea minuun vaikka olimme täysin vieraita toisillemme, ja minä vielä ulkomaalainen. Ehkä japanilaiset eivät olekaan niin ujoja kuin olin kuvitellut.
Sitten siirryimme ulos "suki na tokoro wo sagashiteru tame" eli etsimään paikkaa, josta pidämme ja jossa tuntuu hyvältä olla niin henkisesti kuin fyysisesti. Päädyin makaamaan nurmikolle puiden varjoon. Opettaja kutsui meidät 15 minuutin kuluttua koolle ja kävimme jokaisen mielipaikan läpi ja jokainen kokeili, pystyisikö saamaan siitä samaa fiilistä kuin paikan "alkuperäinen" tykkääjä. Kierroksen aikana kiersimme koko kampuksen ja sain hyvää aikaa tutustua Namiin (sain jopa luvan kutsua häntä etunimeltä ilman kohteliaisuusliitteitä, imartelevaa) ja huomasin, että japanin osaamiseni on ilmeisesti aika vankka vaikka opintosanasto onkin suppea. Ainakaan minulla ei ollut ongelmia ymmärtää hänen puhettaan, ja oli helpottavaa saada puhua pitkästä aikaa tuttavallista, epämuodollista japania. Taisin saada samalla uuden ystävän. :)
Koulun päättyessä kello 16.30 oli edelleen lämmin, mutta aurinko oli jo laskemaan päin. Minulla oli tokkurainen olo kaiken sen jälkeen ja nuokuin bussissa matkalla takaisin asemalle. Kerta kaikkiaan erikoinen kokemus. En lainkaan pistä pahakseni, että sitä on seuraavan kerran lauantaina.
Allekirjoittaneen koulupäivät ovat siis ma - la, joka päivä 3. ja 4. periodi eli ruokailun jälkeen klo 13.20-16.30. Tiedä sitten saako tästä riittävästi opintopisteitä koti-Suomessa, mutta juuri nyt se ei jaksa huolettaa kun loppukesän Japani on kaunis ja ihmiset ihania.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti