Sairaana Japanissa

Allekirjoittanut huomasi, että ilman matkavakuutusta Japanissa on kallista tulla sairaaksi.

Ensimmäiset sairastumisen merkit ilmaantuivat 11. päivän tienoilla, kun leukaani oli ilmestynyt yön aikana kaksi sormenpään kokoista rupea. Seuraavan viikon kuluessa ne pikku hiljaa suurenivat, ja Silver Week-loman aikana levisivät jo varsin vallattomasti. Hälytyskellot rupesivat soimaan viikon kuluttua kun mitään muutosta parempaan ei tuntunut tapahtuvan ja tuli äkkiä kova kiire lääkäriin, mutta se ei onnistunut ihan niin helposti kuten tulin huomanneeksi. Sekä minulla että kämppikselläni on vain suomalaiset kännykät, jotka, kuten jo aikaisemmin mainitsin, eivät toimi täällä muuten kuin herätyskellon virassa eikä Joshibin kv-toimistoon saanut loman takia yhteyttä.

Jalkauduin siis etsimään apua itse. Tavalliset Drug Storet eivät myy flunssaa pahempiin tauteihin lääkkeitä, apteekit olivat kaikki kiinni (paitsi sellaiset, joista saa vain reseptilääkkeitä) ja terveyskeskuksessa että sairaalassa ei ollut päivystys auki loma-aikana. Ei siis auttanut kuin odottaa torstaihin ja koulun alkuun ja mennä heti aamusta aikaisin kv-toimistolle itkemään apua. Sieltä lopulta saikin apua - toimiston johtaja Shimoda-san vilkaisi kasvojani kerran ja kysyi, että onko minulla varaa lääkärikuluihin. Sitten vain ihotautiklinikalle heti sen auettua kymmeneltä. Pääsin englantia osaavalle lääkärille, joka suureksi yllätyksekseni kysyi minulta saman tien olenko kenties suomalainen ja kertoi käyvänsä joka kesä Kuopiossa lomailemassa. Sattumaako? Paljon mahdollista, mutta pikkuisen taikauskoisena ihmisenä tunsin koko jutussa vahvaa peukaloimisen makua.

Diagnoosi tuli ja se oli 飛び火 (tobihi) eli suomeksi märkärupi, kuten äitini oli jo edellisenä viikonloppuna diagnosoinut mesen välityksellä näkemättä kuvaakaan naamastani. Fiksuja nuo äidit. Sain sitten vahvan antibioottikuurin viikoksi ja kahta eri antibioottivoidetta, joilla oireet sitten lähtivätkin. Olen lähes terve jo tässä vaiheessa, hyvällä tuurilla tästä ei jää edes arpia. Lompakkoon se kylläkin teki haavan ja syvän tekikin, lääkärikäynti maksoi vähän alle 3000 jeniä ja lääkkeet 4000. Koko roska vei siis loppukuun ruoka- ja matkarahani niin että kolina vain kävi, onneksi kotiväki pystyi lainaamaan rahaa että pysyn hengissä täällä. Näillä varoilla pitäisi pärjätä lokakuukin, eli tiukkaa tekee mutta eiköhän tässä jotenkin pärjätä. Toivoa sopii, että seuraavaankin vuokraerään tulisi alennus!

Eli mitä tästä opimme:
- ota kunnon matkavakuutus ennen vaihtoon lähtemistä. Se on kallista mutta säästää sinulta aikaa ja rahaa jos tulee tosi kyseeseen myöhemmin.
- mene lääkäriin nyt, heti ja samantien jos tulee jotain, vaikka se olisi kuinka pientä
- hanki japanilainen puhelin mahdollisimman pian
- tai vaihtoehtoisesti pidä puheluja varten säästössä rahaa ja mene vaikka lähimmälle asemalle soittamaan julkisesta puhelimesta
- edelleen puhelimiin liittyen; ota kaikkien yhteyshenkilöiden ja tuttujen numerot ylös, jotta saat edes jonkun kiinni jos tarvitset apua
- se lukee täällä joka paikassa jo valmiiksi, mutta muista pestä kätesi usein
- oikeastaan, huolehdi muustakin hygieniasta niin hyvin kuin mahdollista
- opettele hyödyllisiä sanoja; antibiootti on 抗生物質 (kouseibusshitsu)

Loppukirjoitukseksi mainittakoon, että herkkäihoisen (kuten minun) kannattaa varautua siihen, että Japanin kostean kuuma ilmasto voi tehdä tepposet viileään ilmastovyöhykkeeseen tottuneelle iholle. Muutenkaan ei ole tähtiin kirjoitettu, että pysyt terveenä vaikka olisit kotimaassa ollut kuinka terve tahansa. Vieraassa maassa on pelottavaa sairastua, joten tervettä järkeä peliin ja selvitä mahdollisimman paljon julkisesta terveydenhuollosta ennen lähtöä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa, seuraavaksi vähän pirteämpiin aiheisiin! C: