Lyhyesti Sapporosta
Olimme Sapporossa noin 11.30, saapumista ennen ehdimme nauttia Hokkaidon kauniista maisemista junasta käsin. Ilmasto oli selvästi viileämpi kuin pääsaarella ja lämpötila oli suomalaiselle siedettävämpi, noin 25 asteen tienoilla. Suureksi yllätyksekseni näin radan varrella hyvinkin tuttuja kasveja kuten koivuja ja horsmia. Myös muita Suomesta muistuttavia asioita oli paljon - maaseutu näytti hyvin samanlaiselta, pelloilla oli ihmisiä heinätöissä traktorien ja puimurien kanssa ja muutamissa paikoissa näin hevosia ja lehmiä. Itse Sapporon kaupunki on erilainen.

Tokioon verrattuna Sapporo on avara ja rauhallinen kaupunki. Ihmisiä on vähemmän - eron huomaa erityisesti ruuhka-aikoina liikenteessä ja kauppakeskuksissa. Sapporo tunnetaan myös olutkaupunkina, ja alueella on useita panimoita, joilla on pitkä historia. Ilmaston ja ihmismäärän puolesta tämä kaupunki sopii rauhallisempaa kaupunkilomaa haikaileville, jotka haluavat nähdä myös nähtävyyksiä ja nauttia välittömästä, ystävällisestä ilmapiiristä. Itse mielsin Sapporon hyvin suomalaiseen makuun sopivaksi matkailukohteeksi.


"Yöllä kaupunki on meri jalokivinen (aalloilta sen) poimi timanttisi joka kilmantaa eniten..."
Kaunista Sapporon yömaisemaa yhdeltä ylikulkusillalta.

Hostelli
Majoituimme Sapporo House-nimiseen nuorisohostelliin kahdeksi yöksi. Hinta oli sopiva, 3150 jeniä per yö yhdeltä hengeltä. Itse rakennus oli avara ja kellaritilat mukaanluettuna kuusikerroksinen, joista ylimmässä neljässä oli huoneita. Joka huoneessa oli kahdeksan sänkyä, mutta omassamme majaili vain yksi henkilö lisäksemme. Sapporossa oli muutenkin vähän turisteja tähän aikaan vuodesta, joten hostelli oli varsin hiljainen.

Valloitimme pikaisesti huoneemme, petasimme ja sitten lähdimme ruokaa metsästämään, sillä kumpikaan ei ollut saanut aamupalaa ja olimme jo varsin nälkäisiä. Ruokaa löysimme kuitenkin vasta pari tuntia myöhemmin, sillä aivan hostellin läheisyydessä silmiini osui DVD-liike ja päädyin rahtaamaan meidät sinne. Kauppa oli tupaten täynnä sekä ulkomaisia että kotimaisia elokuvia, tv-sarjoja sekä hyllykaupalla animea. Suomalaisen silmin hauskinta oli ehdottomasti löytää isohko Muumit DVD-boksi hyllystä.

Kuinka ollakaan, liikkeen vieressä oli todella iso kirjakauppa, hon'yasan, ja tottakai sinnekin oli päästävä. Ideani oli etsiä englanti-japani sanakirja mutta löysimmekin hyllytolkulla mangaa, mangaa ja vielä kerran mangaa. Jumituimme sitten siihen tutkimaan löytöämme pieni hullunkiilto silmissä. Huomasin samalla suureksi kiusakseni, että Japanissa mangat on aseteltu hyllyihin sen kustantajan tai lehden mukaan, jossa sarja on julkaistu. Tämän jälkeen seuraava määre on tekijän nimi. Näistä hankaluuksista huolimatta onnistuin löytämään etsimäni, ja niin minusta tuli Sailormoonin 4:n ja 5:n osan sekä Tsubasan 23:n osan onnellinen omistaja. Noora löysi jotain yksiosaista ja pervon näköistä Ladykomi-hyllystä.

Tämän jälkeen olimme entistä nälkäisempiä ja suunnistimme useita katuja ennen kuin päädyimme paikalliseen pikkuravintolaan syömään japanilaisittain tyynyille lattiatasoon 650 jenillä valtaisan aterian, jota allekirjoittanut ei saanut edes syötyä kokonaan vaikka oksennuksenkin uhalla yritti ahtaa.

Shoppailua
Sapporossa on vähemmän suuria kauppakeskuksia kuin Tokiossa, mutta kaiken tarvitsemansa löytää helposti. Löysimme kolmen päivän aikana kaksi suurta liikekeskusta, Daimarun ja Sapporo Factoryn. Daimaru muistutti oudosti Stockmannin talosta pramean ulkoasunsa ja vastaavan kerrosmäärän puolesta - sekä siksi, että alin kerros oli täynnä huippukalliita merkkejä Guccista Pradaan ja japanilaisiin luksustuotteisiin.

Daimaru-ostoskeskus päiväsaikaan ennen työstäpaluuliikennettä.

Suuntasimme Factoryyn ja ruokaostosten lisäksi hyökkäsimme tutkimaan paikallista pachinko-hallia. Se oli desibelimäärän ja vilkkuvien valojen puolesta kuin miniatyyridisko, mutta kaikesta kakofonista huolimatta testasimme purikura-valokuvausmaattia ja taiteilimme varsin riemunkirjavat tarrakuvat.

Palasimme tutkimusmatkaltamme vasta kahdeksan jälkeen illalla. Peseytymisen jälkeen vuorossa olivat "iltabileet" kellarikerroksessa, muut joivat pikkuisen kuohuvaa ja minä rypälemehua suoraan tölkistä.

Ryhmä Rämä. Cha la laa, say cheese!

Seuraavaan postaukseen tuleekin juttua Moiwa-vuoren valloituksesta ja Maruyaman eläintarhasta. :)